Päivä 9 - Uskoni

Noniin mielenkiintonen aihe. Siis mulle! Hahhah tästä tulee pitkä, kuiva ja kuvaton teksti, jos ei oo kiinnostunu mun uskosta :D. Tää ei oo myöskään kauheen yhtenäinen teksti, joten epäloogisia pomppauksia aiheesta kolmanteen koitin saada selviksi pidemmillä väleillä.

Let's get started! Kuulun siis evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kristinusko ei näy mun arjessa yhtään sen enempää kuin useimman muunkaan suomalaisen, mutten oo kuitenkaan tapauskovainen.

Mä en usko Raamattuun enkä Jeesukseen vaan siihen, että on olemassa joku suurempi voima, kutsu sitä sitten jumalaks, kohtaloks tai mikskä vaan. Mutta mä nyt käytän siitä sanaa jumala, koska niin mä sen nään.

Mun maailmassa on vaan yksi jumala, joka on kaikille yhteinen. Tämä jumala ymmärtää ja on läsnä. Se ei kuitenkaan tee mitään konkreettista, kuten luo jotain universumia tai tuomitse syntisiä. Se ihan vaan on sen takia, etten usko, että me ollaan kontrollissa kaikesta.

Mun jumala ei oo mikään uskonnon jumala. Ev.lut. jumala on Jumala ja se on yks muoto mun jumalasta. Ihan niinkun Allah ja Jahve ja mitä näitä nyt on. Kaikken uskontojen jumalat on vaan ihmisten tekemiä tulkintoja mun universaalista jumalasta.

Mä en hyväksy mitään, mikä perustellaan uskonnolla. En yhtään mitään. Musta se on ihan hirveetä, että itselleen ja toisille annetaan oikeus puhua ja tehdä kauheita asioita siksi, että niiden keksimän jumalan mielestä se on hyvä.

.

Okei, nyt on varmaan puhuttu tarpeeks jumalista. Siirrytään mun uskontoon.

Kristittynä oleminen on vaikuttanu muhun ja vaikuttaa edelleenkin voimakkaasti. Esim. rippikoulu ei ollu pelkästään hauska vaan myös opettavainen. Ja mä uskon siihen, että kun mä kuolen, mä pääsen mun kuolleiden sukulaisten luo taivaaseen. Ja ett kaikki mun toiveet toteutuu. Sillon mä aion kysyä, miltä avaruus näyttää ulkoapäin :D. Hulluinta on, että kun mä kuvittelen taivasta, siellä ollaan valkosissa kaavuissa valkosten pilvien päällä.

.

Eli se mihin mä uskon, on pieniä osia kristinuskosta. Kuitenkaan en ikinä eroais kirkosta. Eikä se johdu siitä, että haluan mennä kirkossa naimisiin tai että haluan kastaa mun lapsen, sellaset asiat ei oo tärkeitä mulle. Mutta mä kuulun kirkkoon, koska äiti joskus sano, että seurakunta on hyvä tukiverkko niille, joilla ei oo ketään muuta ihmistä. Ja jos mulle joskus käy niin, että menetän kaikki mulle rakkaan ihmiset, niin haluun sen tukiverkon. Ja muutenkin, jos joskus haluisin mennä kirkkoon, niin voisin mennä hyvällä omalla tunnolla, koska oon veroni maksanu :D.