Päivä 19 - Kaduttaa

Mua on kaduttanu monet jutut. Mut mä koitan edelleen ajatella, että mieluumin katuu tehtyjä kuin tekemättä jättämiä juttuja.

.

Kaikki tietää, kuinka oon katunu mun tänne tuloa. Oon ollu täällä onnettomampi kuin koskaan ennen missään. Silti mua kaduttais varmasti vielä enemmän, jos olisin jättäny tän väliin. Kuvittelisin vaan koko ajan, kuinka asuisin nyt Tampereella ja hengailisin mun uusien kavereiden kanssa (en tietäis, ettei mulla mitään kavereita täällä ole XD).

Ei mua enää kaduta. Oon hyväksyny mun elämän tällasena ja oppinu jopa nauttimaan tästä. Ja eipähän tarvi miettiä viiskymppisenä millasta tää olis ollu.

.

Toinen, mitä mä kadun just nyt, on mun päätös hakea kauppakorkeaan. Se ei kiinnosta mua enää ollenkaan. Mua ärsyttää, minkä takia oon maksanu kirjoista 200 € ja valmennuskurssista kohta 1300 €.

Mutta entäs sitten, kun oon viiskymppisenä kaupan kassalla. Harmittelenko sillon, että miksi en yrittäny sitä koulua, vai oonko tyytyväinen kun tiedän, että yritin ja en päässy tai yritin ja se ei ollu mun juttu.

.

Toki mä kadun myös pienemmän skaalan asioita mitä teen. Oon voinu käyttäytyä huonosti tai oon saattanu loukata jotakuta. Oon kuitenkin tyytyväinen, että tiedostan mun virheet, vaikken välttämättä osaa ottaa asiaa muiden kuullen esille enää myöhemmin.

Piiskaan itteeni joskus liikaa mun tyhmyyksistä ja mun pitäis muistaa, että oon vaan ihminen ja ainakin yritän olla kiltti, vaikken aina siinä onnistu. Ja vaikka teen tosi paljon virheitä ja usein asioita, joita mä kadun, niin mä kasvan niistä ehkä pikkuhiljaa ihmisenä.